Kenestä ja miksi suojeluhanke lähti?

Vaikka olen kansalaisaloitteen edustaja ja sen alullepanija, tämä hanke on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus! Tällaista seurantaa jota olen yksityisesti tehnyt, ei voi ilman muiden kansalaisten apua tehdä täysipainoisesti. Tähän olen saanutkin vuosien varrella runsain mitoin havaintoja kyiden talvipaikoista, niiden elintavoista, erikoisista heräämis- tai hereilläoloajoista jne. Näistä kaikista kiitos kaikille osallistujille ja avustajille!

Kansalaisaloite on myös yhteinen ja vähintään sen 50 000 ihmisen voimainponnistus jolla aloite saadaan eduskunnan käsiteltäväksi. Uskon että yhdessä siihen pisteeseen pääsemme!

Nimeni on Timo Paasikunnas ja olen Evon riistantutkimusasemalla syntynyt ja varhaisen lapsuuteni elänyt, jossa rakkaus Suomen ja maailman luontoon tarttui lähtemättömästi minuun. Tähän vaikutti eniten isäni Yrjö Paasikunnas, tutkimusmestari Evon asemalla. 

Alkuvaiheessa linnut ja selkärangattomat olivat päällimmäisenä kiinnostuksessani mutta pian vaihtolämpöiset tulivat elämääni, lopullisesti. Usein kysytään miksi? Se on vaikeata selittää miksi juuri ne mutta, uskoisin että se johtuu niihin kohdistuneesta ikuisesta epäoikeudenmukaisuudesta mutta myös haasteellisuudesta, mikä liittyy niiden ymmärtämiseen. 

Kyyn suojeluhanke liittyy tietenkin läheisesti edelliseen.  Siis voi sanoa että elämästäni viimeinen 10 vuotta on painottunut kyyn suojeluun.

Olen työskennellyt Korkeasaaren eläintarhassa 16 vuotta, matelijoista ja sammakoista vastaavana eläintenhoitajana, erityiseläintenhoitajana, upean Africasia-talon vastaavana hoitajana, trooppisten talojen kuraattorina sekä suojelukuraattorina.

"Siviilissä" toimin useammassa Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton (IUCN) asiantuntijakomissiossa (Species Survival Commission): Amphibian Specialist Group; Viper Specialist Group; Tortoise and Freshwater Turtle Specialist Group.

Kenttätutkimusta olen tehnyt mm. Korfulla, Italiassa, Tunisiassa ja Kreikassa. Pääasiallinen pitkäaikainen ekologinen tutkimustyöni painottuu kuitenkin Etelä-Afrikkaan ja KwaZulu-Natalin sumupilvivuorten suojeluun ja niiden lajistotutkimukseen, Suomen lisäksi. Näissä kenttätutkimuksissa on toiminut korvaamattomana apuna myös kollegani Korkeasaaresta, Alina Kallio. Hän on myös varaedustajana kyyn rauhoitushankeessa.

Olen myös terraariossa tutkinut ja kasvattanut lukuisia matelija- ja sammakkolajeja ja osallistunut useisiin kansainvälisiin hankkeisiin mm. lisääntymisbiologian tai taksonomian tutkimuksissa. Olen paljon työskennellyt venäläisten herpetologien ja Venäjän Tiedeakatemian laboratorioiden, kuten Tulan matelijakeskuksen kanssa tieteellisessä yhteistyössä. Osan myrkyllisten käärmeiden koulutuksesta olen saanut Moskovan eläintarhassa.

Kyy on aivan suotta kärsinyt myrkyllisyydestään ja on yksiselitteisesti luontoomme kuuluva laji muiden rauhoitettavien eläinlajien piiriin, huolimatta sen myrkyllisyydestä.